Esivallan pelko on viisauden alku - myös hallitukselle

Julkaistu: 23.1.2017

Hallituksen lainvalmisteluissa on havaittu puutteita. Esimerkkinä mm. sakkolainsäädännön uudistaminen, jonka tuloksena valtio menettäisi noin 50 miljoonaa euroa ensi vuoden budjetista.

Vaikka tilanteesta on syytetty hallituksen kiirettä saada lakiehdotuksia läpi lakeja valmistelevalta virkamieskunnalta, nähdäkseni tilanne vaatii laajempaa pohdintaa. On tiedostettava, että lakia valmistelevan/toimeenpanevan virkamiehistön ja lakiasäätävän vallan klassisen vallan kolmijaon mukaan tulee toimia erillään ja vielä erillään tuomiovallasta.

Ehkä tilanteen on nyt mahdollistanut ylimmän virkamiehistön riippuvuuden kasvu hallituksen luottamuksesta, kun aiemmin virkamiekunta oli riippuvainen enemmän presidentin luottamuksesta. Tämä tuli perintönä Ruotsin ja Venäjän vallan ajasta, jolloin lakia valmisteleva ja toimeenpaneva virkamieskunta oli riippuvainen Ruotsin kuninkaasta ja myöhemmin Venäjän tsaarin/Suomen suurruhtinaskunnan suurruhtinaasta.

Näin vuosisataisen hallintoperinteen tuloksena itsenäisen Suomen tasavallan hallinnon perusta tiedostamattaankin nojasi itsenäiseen virkamieskoneistoon. Lakien valmistelijat nojasivat lakien valmistelussa presidentin, ei niinkään eduskunnan ja hallituksen, luottamukseen. Presidentin vallan vähentämisen myötä ylimmän virkamiehistön asema ja lakeja valmistevan virkamiehistön asema on nyt muuttunut enemmän riippuvaiseksi eduskunnan ja hallituksen luottamuksesta.

Nykyinen hallitus yrittää historiallista hallinnonuudistusta, johon sote-sektorin kohdalla on lisätty mukaan yhtiöittäminen. Samaan aikaan hallituksen työllisyystavoite on haaste ja triplavaalit pukkaa päälle (kunnallisvaalit 2017, maakuntavaalit 2018, eduskuntavaalit 2019). Ehkä siksi tuloksena nyt tuntuu olevan pakonomainen tarve saada suuria lakiuudistuksia läpi puutteellisesti valmisteltuina.

Paremman valmistelun vuoksi toivon hallitukselta malttia noudattaa vuosisatoja vanhaa hyväksi koettua hallintoperinnettä, jossa itsenäinen virkamiehistö on ollut suojamme lainsäädöntävallan puutteilta ja mahdollisilta ylilyönneiltä. Näin toimittiin jopa Venäjän tsaaria ja Suomen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinasta vastaan.

Aiheellista olisi harkita, olemmeko murtaneet liian paljon lakia noudattavan ja valmistelutyötä tekevän virkamiehistön ja lakeja säätävän eduskunnan hienoa raja-aitaa hallituksen hyväksi. Hyvässä valmistelussa olisi aina hyödyllistä ottaa huomioon myös kulloisenkin opposition näkemyksiä.

Olisiko niin, että esivallan pelko on viisauden alku - myös Suomen hallitukselle. Svinhufvud älköön turhan takia käynyt Siperiassa puolustaessaan Suomen perustuslakia.