Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Julkaistu 5.12.2017

On itsenäisyyspäivän aattoilta, ulkona on tyyntä ja kaksi astetta pakkasta. Kun Suomi täytti 50 vuotta tuli eteläiseen Suomeen ensi lumi ja sitä tuli eteläiseen Suomeen silloin todella paljon. Paluumatka varusmiespappikurssilta 3a/67 Helsingistä Haminaan kesti 11 ja puoli tuntia. Junat olivat rajusti myöhässä ja viimeisen osuuden kiskobussi Inkeroisista Haminaan uupui lähes puolimetriseen hankeen ja me matkustajat kahlasimme vajaan puoli kilometriä hangessa pitkin peltoa tien varteen päässelle linja-autolle. Minulle tuo ei ollut ongelma armeijan vaatteissa. Mutta, kun naiset eivät vielä tuolloin kovinkaan käyttäneet housuasuja, niin nuorille naisille ohuissa nailonsukissa tilanne oli tuiskun viimassa lumihangessa haasteellinen.

Tänään aamuni alkoi Keuruun kaupungintalon työntekijöiden aamukahvihetken itsenäisyyspäivän aaton juhlahetkessä kello 9.00. Aurinkolinnan päiväkodin lapset esittivät kaksi laulua ja sen jälkeen minulla oli kunnia pitää juhlahetken puhe. Toin esille ajan sata vuotta sitten, jolloin isäni kertoi pikkupoikana olleensa kerjäämässä leipää. Nälänhätä oli tuolloin todellisuutta. Haapamäen yhteiskoulun oppilaatkin oli laitettu keräämään ruuan jatkeeksi jäkälää maisemista, joiden keskeltä tätä kirjoitan.

Huomenna aion osallistua Keuruun sankarihaudoilla muiden mukana kunnianosoitukseen ja jumalanpalvelukseen Keuruun kirkossa. Olen sopinut ottavani Keuruun itsenäisyyspäivän juhlapuhujaa vastaan kello 12.00 kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa. Minulla ei ole ohjelmallista roolia tuossa juhlassa, kuten oli viime vuonna, jolloin olin myös Haapamäen kirkon jumalanpalveluksen pappina.

Itsenäisyyspäivänä on kello 16.00 Keuruun Betaniassa yhteisristillinen itsenäisyyspäivän juhla, mukana on helluntaiseurakunta, Keuruun vapaaseurakunta ja Keuruun ev.lut seurakunta. Minun roolini on tuoda tähän Pro Patria nimiseen juhlaan Keuruun kaupungin tervehdys.

Isäni oli 6.12.1939 kivääri kädessä "itsenäisyyspäivän vastaanotossa" juuri kaivetussa juoksuhaudassa Kollaalla, vielä tuolloin lumivalkeassa maisemassa. Tämä kohta muuttui taistelun mustaamaksi ja veren punaamaksi. Paikalla oli tk-kuvaaja ja siksi Kollaalta on tunnettuja Talvisodan valokuvia. Isäni oli juoksuhaudan rivissä kivääreineen ensimmäisenä ja siksi monissa yhteyksissä olevassa valokuvassa esillä. Tämä valokuva on internetin muutamien sotilasmarssien yhteydessä esillä.

Olen löytänyt mm. Sillanpään marssilaulusta ja "On Pohjolan hangissa meill´ isänmaa" kansioista isäänikin esittävän valokuvan. Tämä puhuttelee minua paljon. Sillanpään marssilaulusta löydän isäni, Suomen marsalkka Mannerheimin ja isäni legendaarisen komppanian päällikön "Marokon Kauhun", kapteeni Aarne Juutilaisen valokuvat. Nämä kolme merkitsevät minulle paljon.

Huomisen itsenäisyyspäivän puheen vamistelua varten käyn nyt kuuntelemaan tietokoneeltani nuo isänmaalliset musiikkiesitykset tietokoneeltani.

Hyvää Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivää!