Koulutus ja Hyvinvointi

Yliopistomme opetuksen ja tieteen kärkeen

Julkaistu 31.3.2019

Suomen vahvuus perustuu osaamiseen. Tämä taas kaipaa koulutusta ja tutkimusta. Tarvitaan perustasoa. joka tuottaa osaajia vaativiin työtehtäviin. Mutta pysyäksemme kilpailukykyisinä tarvitsemme voimavaroja eri tieteiden perustutkimukseen ja ns. huippututkimukseen opetustyön rinnalla entistä määrätietoisemmin.

Pääkaupunkiseudun yliopistot ovat tunnettuja kautta maailman. Sen olen saanut kokea paikalla käydessäni eduskunnan sivistysvaliokunnan tutustuessa asioihin. Suomi kestää hyvin kansainvälisen vertailun niin tieteiden kuin taiteidenkin osalta. Voimme aidosti antaa tunnustusta ilman, että olisimme liian ylpeitä.

Yliopistoissa olen havainnut myös hyvää yhteistyön ilmapiiriä ilman kireyttä ja kankeutta, jota kenties kauan sitten on saattanut olla. Hyvä työilmapiiri on tarpeen kaikissa yliopistoyhteisöissä, jotta voidaan saavuttaa tuloksia. Tämän luovat ihmiset ja kun ihmiset kokevat yhteisön positiivisen voiman, se vie eteenpäin.

Mutta yliopistotkin tarvitsevat myös rahoitusta, vaikka voimavarat ovat toki pohjimmiltaan henkisessä pääomassa. Siksi tulevan eduskunnan ja hallituksen on tajuttava kaiken koulutuksen merkitys, jotta Suomi on kehityksessä mukana. Paikoilleen jääminen muun maailman edetessä merkitsisi jälkeen jäämistä. Siihen koulutuksessa ja tutkimuksessa kaikkiaan ja yliopistoissamme ei saa ajautua. Taloudelliset voimavarat tulee olla riittävät.

Koulutukseen ja tutkimukseen osoitetut rahat ovat hyvä sijoitus.

Ensihoidon nopea saatavuus on tärkeää

Julkaistu 28.11.2018

Olen pitkäaikaisesti pyrkinyt pitämään huolta ambulanssin mahdollisimman hyvästä saatavuudesta Keurusseudulla. Nykyinenkin tilanne oli väännön tulosta. Kun alan lainsäädäntö muuttui vuosikymmen alussa, käytin eduskunnassa puheenvuoroja peläten toimintojen keskittymistä maakuntakeskuksiin ja alan yksityisten perheyrittäjien katoamista.

Molemmat uhkakuvat aika pitkälti toteutuivat koko maassa. Maakuntien reuna-aluille joka maakunnassa voi syntyä yllättäen tunnnin tai kahdenkin kestävä ambulassityhjiö eri maakuntien alueille, joiden ambulanssit ovat samaan aikaan tehtävissä. Tilannetta onneksi monissa asioissa auttavat palokuntien ensivasteyksiköt. Ne ovat välttämättömiä. Kiitos vapaaehtoisille auttajille.

Mutta tästä paikallisesta ensivastetoiminnasta huolimatta on myös kiire päästä ambulanssilla sairaalahoitoon. Erityisen kiire on mm. aivoverenkierohäiriöissä. Halvautumisriski kasvaa riippuen sairaalahoitoon pääsemisajasta. Meille kansanedustajille esiteltiin vuosikymmen alussa karttaa Suomesta, jossa oli laajoja alueita Keski-Suomestakin, minne ambulanssi ei asemapaikoiltakaan ehdi riittävän ajoissa kuljettaakseen potilaan sairaalaan. Onneksi Keurusseudulle ei juuri sattunut noita punaisella merkittyjä alueita. Mutta niitä kuitenkin syntyy hyvinkin usein ambulanssien ollessa tehtävissään.

Kunnallinen kotihoito myös tukeutuu varsin olennaisesti kaikkina vuorokauden aikoina ambulanssin saatavuteen ja jotenkin koen, että tätä ei asioiden valmisteluissa riittävästi tajuta. Keurusseudulla ovat pitkät matkat jo omalla alueella ja onnettomuus voi yllättää kaukana korvessa niin paikallisen kuin kesäasukkaankin. Maanteillämme voi sattua onnettomuuksia, joissa on mukana useitakin henkilöitä. Nyt meillä ei ole varuskuntaakaan, josta ennen olisimme saaneet lisäapua.

En missään nimessä halua pelotella uhkakuvilla, normaalitilateissa kaikki toimii, kuten on suunniteltu. Mutta meidän on tunnettava vastuuta tilanteista, joiden tapahtumisia emme voi ajoittaa. Siksi ambulanssivalmiudestame on pidettävä vastuullisesti huolta.

Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta työllistämistoimiin

Julkaistu: 19.10.2018

Sain huolestuneen puhelinsoiton ja vastaavan sisältöisiä on tullut muualtakin maakunnasta. Huolen aihe oli seuraava: Työttömänä työnhakijana Äänekoskella olevalle perheenisälle kerrottiin olevan 18 tuntia viikossa työtä tarjolla pääkaupunkiseudulla. Mahdollisuus saattaisi hyvällä onnella olla myös 6-8 tuntia vuorokaudessa seitsemänä viikossa.

Palkka olisi 7-8 euroa tunnilta. Kyse olisi ravitsemusalan työstä, jota tarjotaan lyhytaikaisesti työnekijöitten tilapäisten sairaslomien vuoksi. Tällaiseen pätkätyöhön ei liittyne työterveydenhuoltoa. Hyvällä onnella viikon palkaksi muodostuisi noin 430 euroa ennen veronpidätystä. Bruttokuukausipalkaksi maksimissaan muodostusi noin 1700-1800 euroa kuukaudessa. Tästä menisi arviolta 22-23 % veronpidätysä.

Huonommalla onnella kuukauden bruttoansioksi jäisi vain noin 650 euroa. Jos ei ota tällaista kaukana olevaa työpaikkaa vastaan, menettää 4,65% työttömyysturvasta, mikä merkitee noin 32 euroa kuukaudessa alle 600 euron KELA:n maksamasta työttömyysturvasta.

Jos Keski-Suomesta menee tällaiseen pätkätyöhän pääkaupunkiseudulle, tulee väkisinkin matkakuluja ja asumiskuluja normaalien elantokulujen lisäksi. Jos työvoimaa vuokraavan firman lupaus toteutuu minimissään, ei palkkatulo riitä näihin mitenkään.

Ja vaikka lupaus toteutuisi maksimissaankin verotuksen jälkeen 1400 euron nettotulosta menisi noin 400 euroa asumiseen 150 euroa koti- ja työpaikan väliseen käyntiin perheen kuo kerran kuussa ja oletettuun pääkaupungin sisäiseen työmatkaliikenteeseen samon 150 euroa kuussa.

Kuukauden jokapäiväisen kahdeksan työtunnin uurastuksesta saattaisi jäädä maksimissaan tulokseksi 800 euroa kuukaudessa. Tällä olisi myös kustannettava normaalit elantomenot. Mutta tähän optimaaliseen tulokseen ei käytännössä olisi mahdollisuutta perheellisellä, jonka olisi kohtuullista päästä kerran viikossa käymään kotona perheensäkin luona.

Käytännössä olisi todennäköisintä, että bruttopalkka ennen veronpidätystä jäisi 1000 euron vaiheille kuukaudessa ja kun tästä vähennettäisiin asumis- ja matkakulut, olisi työn tulos työttömyysturvaa heikompi äänekoskelaisen esimerkin perheelle. Ongelma edellä luvatussa tilanteessa on erityisesti se, perheenisä kieltäytyessään ottamasta tällaista mielettömyyttä vastaan menettää kolmen kuukauden jälkeen osan työttömyysturvaansa. Pykäliin ja tulkintoihin on tarve saada järkeä ja inhimillisyyttä.

Olen erittäin huolestunut lapsiperheiden henkisestä ja taloudellisesta toimeentulon turvasta.

Lapsiasiainvaltuutettu oikealla asialla

Julkaistu: 22.5.2018

Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on nyt noussut oikeutetusti julkisuudessa esille. Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila ja Pelastakaa Lapset ry:n johtohenkilöt ovat aivan oikealla asialla. Nuorten syrjäytyminen on ollut pitkään haasteena. Köyhyys ei sinällään välttämättä luo syrjäytymistä, on monia esimerkkejä aivan päinvastoinkin. Kun perheessä lapset ja nuoret tietävät kotitalouden rahan niukkuden, se voi toimia myös kannustimena opiskelussa ja työn etsimiseen. Nuori tämän tajutessaan voi sillon hyväksyä senkin, että hänellä ei kaikkea sitä muilla on ja kestää tästä toveriensa pilkkaakin.

On kuitenkin nyt hyvä että vaikutusvaltaisilta asiantuntijatahoilta, joita henkilökohtaisesti myös tunnen, on nostettu esille ongelmia, joita lapsiperheillä ja erityisesti yhden huoltajan perheillä konkreettisesti on. Perheenhuoltajan työttömyys tai sairaudet tuovat käytännön monia pulmia, joihin nykyinen lainsäädäntö ei tuo riittävää apua. Työstäkin saatava palkka tai pieni yrittäjätulo on usein liian pieni lasten ja nuorten vaatteisiin, urheiluvälineisiin ja muihin harrastustoiminnan menoihin.

Lukiossa oppikirjat ovat suuri menoerä. Varsinainen ongelma menneiltä ajoilta on toisen asteen opiskelun tuomat kustannukset ja siksi olisi yhdenvertaisuuden kannalta aiheellista saada kaikki toisen asteen opiskelu ilmaiseksi. Monille tulee paljonkin kuluja myös matkoista ja opiskeluajan asumisesta. Vaikka opiskelu onkin silloin motivoivaa ja tavoitteellista tuloksia kohti, kun se maksaa, niin opiskelukustannukset voivat olla myös este koulutukselle. Toisen asteen opiskelun kustannuksilla voi olla myös osuutta syrjäytymiselle, mitä ei saisi mistään syystä tapahtua kenenkään kohdalla.

Olen eri yhteyksissä tuonut esille myös sen, että niin lapsiperheiden kuin eläkeläisten talouden kannalta olisi tarpeellista välittömästi luopua indeksien leikkauksista ja jäädytyksistä. Vaikka inflaatio onkin vähäinen ja elinkustannusindeksiä pidettäneen keinotekoisesti alhaalla, on kiistaton tosiasia, että jokapäiväisen elämän menot ja eri hinnat nousevat kaikkien kohdalla jatkuvasti. Monien ja erityisesti lapsiperheiden ja eläkeläisten ostovoima reaalisesti vähenee. Näin asiat eivät voi jatkua. Huomattava on kansantaloden kannalta sekin, että kansalaisten ostovoima vireyttäisi kotimarkkinoita ja toisi työpaikkoja kautta maan sekä myös verotuloja yhteiskunnalle.