Koulutus ja Hyvinvointi

Ensihoidon nopea saatavuus on tärkeää

Julkaistu 28.11.2018

Olen pitkäaikaisesti pyrkinyt pitämään huolta ambulanssin mahdollisimman hyvästä saatavuudesta Keurusseudulla. Nykyinenkin tilanne oli väännön tulosta. Kun alan lainsäädäntö muuttui vuosikymmen alussa, käytin eduskunnassa puheenvuoroja peläten toimintojen keskittymistä maakuntakeskuksiin ja alan yksityisten perheyrittäjien katoamista.

Molemmat uhkakuvat aika pitkälti toteutuivat koko maassa. Maakuntien reuna-aluille joka maakunnassa voi syntyä yllättäen tunnnin tai kahdenkin kestävä ambulassityhjiö eri maakuntien alueille, joiden ambulanssit ovat samaan aikaan tehtävissä. Tilannetta onneksi monissa asioissa auttavat palokuntien ensivasteyksiköt. Ne ovat välttämättömiä. Kiitos vapaaehtoisille auttajille.

Mutta tästä paikallisesta ensivastetoiminnasta huolimatta on myös kiire päästä ambulanssilla sairaalahoitoon. Erityisen kiire on mm. aivoverenkierohäiriöissä. Halvautumisriski kasvaa riippuen sairaalahoitoon pääsemisajasta. Meille kansanedustajille esiteltiin vuosikymmen alussa karttaa Suomesta, jossa oli laajoja alueita Keski-Suomestakin, minne ambulanssi ei asemapaikoiltakaan ehdi riittävän ajoissa kuljettaakseen potilaan sairaalaan. Onneksi Keurusseudulle ei juuri sattunut noita punaisella merkittyjä alueita. Mutta niitä kuitenkin syntyy hyvinkin usein ambulanssien ollessa tehtävissään.

Kunnallinen kotihoito myös tukeutuu varsin olennaisesti kaikkina vuorokauden aikoina ambulanssin saatavuteen ja jotenkin koen, että tätä ei asioiden valmisteluissa riittävästi tajuta. Keurusseudulla ovat pitkät matkat jo omalla alueella ja onnettomuus voi yllättää kaukana korvessa niin paikallisen kuin kesäasukkaankin. Maanteillämme voi sattua onnettomuuksia, joissa on mukana useitakin henkilöitä. Nyt meillä ei ole varuskuntaakaan, josta ennen olisimme saaneet lisäapua.

En missään nimessä halua pelotella uhkakuvilla, normaalitilateissa kaikki toimii, kuten on suunniteltu. Mutta meidän on tunnettava vastuuta tilanteista, joiden tapahtumisia emme voi ajoittaa. Siksi ambulanssivalmiudestame on pidettävä vastuullisesti huolta.

Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta työllistämistoimiin

Julkaistu: 19.10.2018

Sain huolestuneen puhelinsoiton ja vastaavan sisältöisiä on tullut muualtakin maakunnasta. Huolen aihe oli seuraava: Työttömänä työnhakijana Äänekoskella olevalle perheenisälle kerrottiin olevan 18 tuntia viikossa työtä tarjolla pääkaupunkiseudulla. Mahdollisuus saattaisi hyvällä onnella olla myös 6-8 tuntia vuorokaudessa seitsemänä viikossa.

Palkka olisi 7-8 euroa tunnilta. Kyse olisi ravitsemusalan työstä, jota tarjotaan lyhytaikaisesti työnekijöitten tilapäisten sairaslomien vuoksi. Tällaiseen pätkätyöhön ei liittyne työterveydenhuoltoa. Hyvällä onnella viikon palkaksi muodostuisi noin 430 euroa ennen veronpidätystä. Bruttokuukausipalkaksi maksimissaan muodostusi noin 1700-1800 euroa kuukaudessa. Tästä menisi arviolta 22-23 % veronpidätysä.

Huonommalla onnella kuukauden bruttoansioksi jäisi vain noin 650 euroa. Jos ei ota tällaista kaukana olevaa työpaikkaa vastaan, menettää 4,65% työttömyysturvasta, mikä merkitee noin 32 euroa kuukaudessa alle 600 euron KELA:n maksamasta työttömyysturvasta.

Jos Keski-Suomesta menee tällaiseen pätkätyöhän pääkaupunkiseudulle, tulee väkisinkin matkakuluja ja asumiskuluja normaalien elantokulujen lisäksi. Jos työvoimaa vuokraavan firman lupaus toteutuu minimissään, ei palkkatulo riitä näihin mitenkään.

Ja vaikka lupaus toteutuisi maksimissaankin verotuksen jälkeen 1400 euron nettotulosta menisi noin 400 euroa asumiseen 150 euroa koti- ja työpaikan väliseen käyntiin perheen kuo kerran kuussa ja oletettuun pääkaupungin sisäiseen työmatkaliikenteeseen samon 150 euroa kuussa.

Kuukauden jokapäiväisen kahdeksan työtunnin uurastuksesta saattaisi jäädä maksimissaan tulokseksi 800 euroa kuukaudessa. Tällä olisi myös kustannettava normaalit elantomenot. Mutta tähän optimaaliseen tulokseen ei käytännössä olisi mahdollisuutta perheellisellä, jonka olisi kohtuullista päästä kerran viikossa käymään kotona perheensäkin luona.

Käytännössä olisi todennäköisintä, että bruttopalkka ennen veronpidätystä jäisi 1000 euron vaiheille kuukaudessa ja kun tästä vähennettäisiin asumis- ja matkakulut, olisi työn tulos työttömyysturvaa heikompi äänekoskelaisen esimerkin perheelle. Ongelma edellä luvatussa tilanteessa on erityisesti se, perheenisä kieltäytyessään ottamasta tällaista mielettömyyttä vastaan menettää kolmen kuukauden jälkeen osan työttömyysturvaansa. Pykäliin ja tulkintoihin on tarve saada järkeä ja inhimillisyyttä.

Olen erittäin huolestunut lapsiperheiden henkisestä ja taloudellisesta toimeentulon turvasta.

Lapsiasiainvaltuutettu oikealla asialla

Julkaistu: 22.5.2018

Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on nyt noussut oikeutetusti julkisuudessa esille. Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila ja Pelastakaa Lapset ry:n johtohenkilöt ovat aivan oikealla asialla. Nuorten syrjäytyminen on ollut pitkään haasteena. Köyhyys ei sinällään välttämättä luo syrjäytymistä, on monia esimerkkejä aivan päinvastoinkin. Kun perheessä lapset ja nuoret tietävät kotitalouden rahan niukkuden, se voi toimia myös kannustimena opiskelussa ja työn etsimiseen. Nuori tämän tajutessaan voi sillon hyväksyä senkin, että hänellä ei kaikkea sitä muilla on ja kestää tästä toveriensa pilkkaakin.

On kuitenkin nyt hyvä että vaikutusvaltaisilta asiantuntijatahoilta, joita henkilökohtaisesti myös tunnen, on nostettu esille ongelmia, joita lapsiperheillä ja erityisesti yhden huoltajan perheillä konkreettisesti on. Perheenhuoltajan työttömyys tai sairaudet tuovat käytännön monia pulmia, joihin nykyinen lainsäädäntö ei tuo riittävää apua. Työstäkin saatava palkka tai pieni yrittäjätulo on usein liian pieni lasten ja nuorten vaatteisiin, urheiluvälineisiin ja muihin harrastustoiminnan menoihin.

Lukiossa oppikirjat ovat suuri menoerä. Varsinainen ongelma menneiltä ajoilta on toisen asteen opiskelun tuomat kustannukset ja siksi olisi yhdenvertaisuuden kannalta aiheellista saada kaikki toisen asteen opiskelu ilmaiseksi. Monille tulee paljonkin kuluja myös matkoista ja opiskeluajan asumisesta. Vaikka opiskelu onkin silloin motivoivaa ja tavoitteellista tuloksia kohti, kun se maksaa, niin opiskelukustannukset voivat olla myös este koulutukselle. Toisen asteen opiskelun kustannuksilla voi olla myös osuutta syrjäytymiselle, mitä ei saisi mistään syystä tapahtua kenenkään kohdalla.

Olen eri yhteyksissä tuonut esille myös sen, että niin lapsiperheiden kuin eläkeläisten talouden kannalta olisi tarpeellista välittömästi luopua indeksien leikkauksista ja jäädytyksistä. Vaikka inflaatio onkin vähäinen ja elinkustannusindeksiä pidettäneen keinotekoisesti alhaalla, on kiistaton tosiasia, että jokapäiväisen elämän menot ja eri hinnat nousevat kaikkien kohdalla jatkuvasti. Monien ja erityisesti lapsiperheiden ja eläkeläisten ostovoima reaalisesti vähenee. Näin asiat eivät voi jatkua. Huomattava on kansantaloden kannalta sekin, että kansalaisten ostovoima vireyttäisi kotimarkkinoita ja toisi työpaikkoja kautta maan sekä myös verotuloja yhteiskunnalle.

Laatu tarvitsee aikaa,vuorovaikutusta ja vapautta

Julkaistu: 11.11.2016

Ylemmän kolmannen asteen koulutusväki ja opiskelijat ovat viime kuukausien aikana olleet huolestuneita maamme korkeamman koulutuksen ja opetuksen tulevaisuudesta. On eletty liian paljon epävarmuuden ja pelkojen aikaa, mikä estää tarpeelliset näköalat tulevaisuuden kehitystyön. Vaarana on korkeamman asteen koulutuksen etääntyminen ja keskittyminen. Aikanaan luotu yliopistojen ja korkeakoulujen verkosto täydennettynä ammattikorkeakouluilla on vaarassa supistua kohtuuttomasti ja monet oppiaineet menettävät kohtuuttomasti resurssejaan. Ymmärrän toki tarpeen keskittää ja kehittää toimintoja, mutta tämän tulisi tapahtua yliopistoja ja niiden henkilökuntaa kuullen.Hallituksen suunnittelema ylemmän kolmen asteen pääomarahoitus tuo helpotusta tilanteeseen leikkausten jälkeen, mutta kyseessä on nimenomaan pääomarahoitus, minkä tuoma vuosittain realisoituva rahoitus mitä ilmeisemmin ei vastaa suunnitteilla olevia leikkauksia.

Hallituksen esittämät leikkaukset 3. asteen koulutukseen ja tutkimukseen ja pyrkimys saada 3. asteen koulutuksesta innovaatiokeskuksia vientiämme varten ovat samalla äärimmäisen ristiriitaiset tavoitteet. Samalla on tunnustettava, että innovaatioita ei voi ostaa rahalla, eikä innovaatioita voi pakottaa ulos tutkimuksesta, vaan nämä voivat olla jopa sattuman tulosta, jossa vapaa tutkimusympäristö ja vuorovaikutus muiden tutkijoiden kanssa on hyvin keskeistä.

Vapaa tutkimus- ja kokeiluympäristö sekä tarvittava rahoitus ilman poliittisen vallan pyrkimystä suunnata tutkimusta tiettyyn suuntaan olivatkin Englannissa 1700-luvun lopussa mitä ilmeisemmin pohja, sille miksi teollinen vallankumous alkoi nimenomaan Englannista eikä Ranskasta, jossa kyllä oli älykkyyttä ja rahoitusta, mutta vapaus tutkia, löytää ja keksiä olivat kahlittu yksinvaltaisen monarkistisen järjestelmän alle, jonka omat poliittiset tavoitteet olivat mitä ilmeisemmin tutkimustyön keskiössä.

Lisäksi teknistaloudellisen koulutuksen korostamisen ohella pitää muistaa humanistisen, yhteiskunnallisen ja taiteellisen koulutuksen merkitys kansainvälisen vuorovaikutuksen ja kansallisen identiteetimme luojana, joka samalla on osa kansainvälistä vientibrändiämme.

Samalla hallituksemme pyrkimys muuttaa 3. asteen koulutusta yhä enemmän lainaperusteiseksi mitä todennäköisemmin leikkaa alempien tuloluokkien jälkikasvun mahdollisuuksia kouluttua. Tämä vähentää vuorovaikutusta ja ajatusten vaihtoa. Samaan suuntaan vaikuttaa ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille asetetut lukuvuosimaksut, koska nämä mitä todennäköisesti vähintään vähentävät, jollei jopa romahduttavat näiden opiskeljoiden tulon Suomeen. Samalla vähentyy mahdollisuus rakentaa kansainvälisiä verkostoja, joiden avulla Suomeen saataisiin investointeja tuotekehitykseen ja tuotantoon.

Päättäjien ja asioiden valmistelijoiden on voitava kuulla yliopisto- ja korkeakouluväen näkemyksiä ennen hätiköityjä menettelyjä, jotta ei tapahtuisi vaikeasti korjattavia menetyksiä.