Liikenne

Palautuvat junayhteydet antavat mahdollisuuksia

Julkaistu 28.12.2017

Joulun alla tullut uutinen Liikenne- ja viestinministeriön ratkaisuista junaliikennettämme koskien on positiivinen ja oikeansuuntainen. Henkilöjunaliikenteemme ensinnäkin jatkuu ja Haapamäen junaliikenne palaa tilanteeseen, joka toimi vuosikymmenemme alkuun asti etelän suunnan osalta ja ratkaisu tuo samalla yhden junaparin takaisin myös Haapamäki-Seinäjoki väliseen liikenteeseen, kuten kyseisen junan aikataulut olivat aiemminkin.

Perustavoite Keurusseudulta on ollut mahdollisuus tehdä koko päivän asiointimatka junalla pääkaupunkiseudulle ja eteläiseen Suomeen ja takaisin saman päivän aikana, onnistuu tulevan maaliskuun lopulla uudistuksen myötä Haapamäeltä sekä myös Pihlajavedeltä, Myllymäeltä, Eläinpuisto-Zoosta, Ähtäristä, Tuurista ja Alavudelta. Pääkaupunkiseudulle saavutaan maanantaista perjantaihin aamulla puoli kymmenen maissa. Lauantaisin nykyiseen tapaan parisen myöhemmin.

Paluulähtö voi tapahtua iltapäivällä joka päivä kahden tai sunnuntaista perjantaihin iltakuuden jälkeen, jolloin tuloajat Haapamäelle ovat illalla joka päivä puoli kuuden maissa junalla, jolla pääsee edelleen suoraan Keuruulle iltakuudeksi, tai sunnuntaista perjantaihin Haapamäelle puoli kymmenen maissa edelleen Seinäjoelle jatkavalla junalla. Tältä muodostunevat Seinäjoella vaihtoyhteydet Kolarin ja Kemijärven yöpikajunille. Jatkossa selvinnee millaiset olisivat vastaavat pohjoisen yöpikajunien yhteydet Seinäjoelta Haapamäelle. Yhteys toimisi kuitenkin Tampereen kautta sieltä Keuruulle lähtevää varhaisbussia käyttäen, kuten nytkin on mahdollista.

Tehdyssä ratkaisussa on merkittävää se, että Haapamäen rata saa Pohjanmaan radan itäisen raideparin luonteen ja täten on tunnustettu periaate hoitaa Mänttä-Vilppulan ja Ähtärin matkailukohteiden junaliikenne lyhintä reittiä Haapamäen kautta.

Tällä hetkellä junaa korvaava taksibussiliikenne kulkee väliä Keuruu-Haapamäki-Vilppula ja takaisin. Tämä on tarpeellista jatkossakin välille Keuruu-Haapamäki ja myöhäisillalla välille Haapamäki-Keuruu. Junan tullessa liikenteeseen matka-ajat lyhenisivät suuntiinsa Keuruulta noin 15 ja Haapamäeltä noin 25 minuuttia. Junaa korvaavasta liikenteestä päättää Keski-Suomen ELY-keskus, jolle Keuruun kaupungin paikallisliikennetoimikunta voi antaa lausuntonsa.

Aiemmin oli Jyväskylästä juna- ja sittemmin bussiyhteys Haapamäelle Seinäjoen suuntaan lähteneelle ja nyt palautuvalle junayhteydelle erityisesti opiskelijoita varten. Tämän palauttamista olisi aiheellista selvittää kuten vastaavaa yhteyttä aamun varhaisjunalta Haapamäeltä Jyväskylään. Nämä odotukset mahdollisesti toteutuisivat junaa korvaavan liikenteen vastakkaisilla vuoroilla Keuruulle sijoittuvien vaihtoyhteyksien avulla.

Aamulla Keuruulta Haapamäen junalle tuonut auto veisi paluumatkallaan asiakkaat liikennöitsijöittemme Keuruu-Jyväskylä busseille. Vastaavasti illalla Jyväskylä-Keuruu busseilta junaa korvaava auto veisi matkustajat Haapamäelle puoli kymmeneksi Seinäjoelle menevälle junalle samalla hakiessaan etelästä tulevalta junalta Keuruulle saapuvia. Taksibussi todennäköisesti tavallisina päivinä saattaisi riittää suuntiinsa. Perjantaina Seinäjoen suuntaan ja maanantaina Seinäjoen suunnasta saatettaisiin tosin tarvita kyseiseen liikenteeseen runsaamminkin tilaa matkustajille.

Edellä esittämäni ratkaisut merkittävästikin parantaisivat niitä liikkumisen mahdollisuuksia, joita palautuva juna mahdollistaa maaliskuun lopulta alkaen.

Raskas liikenne raiteille ja radat kovaan käyttöön

Julkaistu: 20.10.2017

Esko Järvenpää kirjoitti tässä lehdessä huolensa Äänekosken tehtaitten logistisista tarpeista. Nyt raakapuu näyttää kulkevan maanteillä, vaikka radat ovat vieressä vajaalla käytöllä tai jopa puutavarakuljetuksiin käyttämättä. Juuri kunnostettu pikitie on pian urautunut paikkailtavaksi ja uuden kunnostuksen tarpeessa.

Raskas liikenne on rasite myös sorateille ja yksityisteiden sillat ovat koetteilla. Toki tarvitaan rekkoja maaseudulla ja kuljetusalan rohkeita yrittäjiä, he ovat välttämättömät.Mutta on liian monesti mieletöntä se että, nopeasti kuluvan maantien vieressä on käyttämättömänä tai vajaalla käytöllä oleva rautatie ruostumassa.

Miksi ratoja ei sitten haluta käyttää? Perussyy on niiden sähköistämättömyys. Näin vastattiin, kun VR:n edustajalta kysyttiin, miksi ei esimerkiksi Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä rataa käytetä lainkaan Äänekosken biotuotetehtaan kuljetuksissa huolimatta Jyväskylä-Äänekoski radan sähköistyksestä. Tämän ja em. ratojen muunkin hyödyntämisen vuoksi Keski-Suomen liitto antoi maakuntavaltuuston kokouksessa Keuruulla 4.8.2017 kannanoton Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ja Haapamäki-Orivesi ratojen sähköistämiseksi.

Toteuttamalla nämä sähköistykset voisi puuhuollon kuljetuksia toimittaa eri puolilta läntistä Suomea tehokkaasti niin Äänekoskelle kuin muuallekin ja jalosteiden kuljetuksia vastaavasti. Sähköistämisratkaisulla vähennettäisiin rekkakuljetuksia Suomenselän alueen mäkisillä ja mutkaisilla maanteillä olennaisesti. Tämä olisi myös ympäristöystävällinen ja EU:n valkoisen kirjan mukainen teko. Väitän myös kuljetuskustannusten tulevan edullisemmiksi.

Myös Esko Järvenpään esittämään huoleen tulisi samalla ratkaisu ilman uuden radan rakentamista toiseksi raidepariksi Jyväskylän ja Oriveden välille varsin vaikeaan maastoon, sillä esim. Äänekosken jalosteita voitaisiin kuljettaa tehokkaasti vain vähäisesti pidemmän Jyväskylä-Haapamäki-Orivesi reitin kautta. Tällöin ei muodostusi nopeille Pendoliino- ja Intercity junille haittaa hitaista tavarajunista Jyväskylän ja Oriveden välillä.

Haluan Liikenneviraston ja LVM:n ottavan todesta tässä esitetyn ja aloittavan välittömästi selvitystyön Keski-Suomen liiton kannaoton mukaisesti Haapamäen kautta kulkevien ratojen sähköistämiseksi. Tämä toisi myös helpotusta Pohjanmaan pääradan ruuhkiin, koska radasta Seinäjoki-Haapamäki-Tampere muodostuisi em. pääradan itäinen raidepari erityisesti tavarajunien käyttöön. Pääradan nopeat junat voisivat kiitää entistä sujuvammin, kun osa tavarajunista ajettaisiin itäistä raideparia pitkin Haapamäen kautta. Kansainvälisesti on myös trendi eriyttää tavaraliikennettä nopean henkilöliikenteen radoilta. Meillä on jo raiteet olemassa, ne on vain kunnostettava ja sähköistettävä kovaan käyttöön.

Tiet kaipaavat korjausta

Julkaistu 9.04.2017

Lyhyeksi jääneen talven jälkeen on paljastunut kelirikkokevät niin monilla valta- kantateillä elinkeinojen ja puuhuollon kannalta tärkeillä maaseudun päällyste- ja sorateillä. Aivan yllättävää on melko uusien tiepäällysteiden pettämiset ja jyrkkäreunaiset kuopat. Nämä ovat useasti vaikeasti väistettäviä ja liikenne varaantuu varsinkin vastaantulotilanteissa.

Myös autot kärsivät tilanteesta, hiljaittain uusin tuulilasin Haapamäen ja Keuruun välillä valtatie 23:lla vastaantulleen ajoneuvon heittämän kimpaleen iskeydyttyä tuulilasiin. Viime kesänä tien kunto tuhosi auton peräosan jousitukset. Nämä yhteensä toivat yli 2000 euron remonttilaskut. Monilla muillakin on vastaavia kokemuksia kautta maakuntien.

Toki on myös maakunnassa Äänekosken puukuljetusten vuoksi vasta kunnostettujakin teitä ja toivon niiden kestävän kovaa rasitusta. Aihetta olisi myös vakavasti harkita entistä enemmän raskaiden kuljetusten ohjaamista rautateille siellä, missä tähän olisi mielekkäitä mahdollisuuksia. On käsittämätöntä, että tiet kuluvat ja vieressä kulkee lähes käyttämättömiä rautateitä ja sekä valtiatiet ja radat ovat saman valtion omistamia. Onko esteenä rautateiden logistiikan byrokratia?

Ruotsissa tapahtui vakava bussionnettomuus tieosuudella, joka on aiemminkin ollut poikkeuksellisen onnettumuusaltis mahdollisesti tien heikon kunnon takia. Tosin onnettomuusriskiä mitä ilmeisemmin lisäsi se, että bussinkuljettaja oli ajanut bussia läpi yön, vaikkakin lakisääteisellä tauolla. Haluan, että kaikki tiet olisivat lähtökohtaisesti kunnossa ja turvallisia kaikille käyttäjilleen. Samalla kunnioittakaamme liikenteessä muitakin teiden käyttäjiä pitäen tarvittavat lepotauot, jotta matkamme haasteellissa olosuhteissakin voisi viedä jokaisen turvallisesti perillle.

Ei pidä tuoda ongelmia yksityisteille

Julkaistu: 1.03.2016

Keskusteluissa vellova Liikenne-ja viestintäministeriön kaavailu digitaalisesta tieverosta sisältää niin monia arveluttavia asioita ja kysymysmerkkejä, että en näe mitään syytä sen edistämiseen. Käytännnössä esitetty malli toisi arvaamattoman paljon kustannuksia itse lisälaitteista ja järjestelmistä sekä niiden jatkuvasta käytöstä. Näitä kustannuksia ei nyt ole lainkaan.

Suuri ongelma on siinä, että autolla liikkuminen on monille välttämättömyys. Maaseudulla ovat pitkät matkat kaikkeen elämään ja asiointiin. Työpaikat eivät ole monillakaan kävelyetäisyydellä tai julkisella liikenteellä saavutettavissa. Työttömiä velvoitetaan nykyisin ottamaan työtä vastaan paikkakunnilta, jonne ei ole toimivia julkisen liikenteen yhteyksiä. Elämä ei suju ilman autoa, tai sitten nyt ollaan pakottamassa ihmiset ahtaasti väestökeskuksiin kalliiden asumiskustannusten pariin.

Vapaa-ajan asunnot ovat useille kaupungeissa ja taajamissa asuville monestikin toinen puoli elämää ja myös niiltä käsin halutaan käydä töissä. Elinvoimaisen maaseudun kannalta tällä on suurta merkitystä. Vastaavasti taajamista halutaan käydä eri töissä maaseudulla. Digitaalinen liikenteen verotus lisäisi kustannuksia ja olisi haitallista monien ihmisten elämän sujumisen kannalta.

Ongelmia tulisi jatkossa erityisesti siitä, minnekä kerättyjä varoja käytettäisiin. Maaseudulla monilla teillä on vähän ajoneuvoja vuorokaudessa, mutta niillä silti raskaita kuljetuksia. Yhä painavammat tukkirekat tarvitsevat vähäliikenteisiäkin tieosuuksia, jotta puuhuolto toimisi. Digitaalinen käytäntö olisi ilmeinen uhka maaseudun teiden ylläpidon kannalta. Maanteillä ja silloilla on oltava tietyt kantavuudet, vaikka liikennemäärät olisivat vähäiset.

Kun tiet ovat valtion vastuulla, voidaan nähdä sittenkin paremmin kokonaisuutta kuin esitetyn yhtiöitetyn mallin kautta. Vastaisuudessa rahaa ohjattaisiin vain sinne, mistä sitä tulee.Kuka huolehtisi kokonaisuudesta? Tiet ovat nyt yhteistä omaisuuttamme, jotka verovaroin olemme maksaneet ja ylläpitäneet, niiden antamista yhtiöille rahastuksen välineiksi ei pidä ikäpäivinä hyväksyä.

Vaikka digitalisointi on muotisana tällä hetkellä, niin Liikenne- ja viestintäministeriön kaavailuissa ei kuitenkaan nyt ole arkijärkeä mukana. Ei ole edes esitetty sitäkään, kuka tämän kaiken maksaisi, koska veronmaksajat sen joka tapauksessa joutuisivat tekemään.

Digitaaliseen liikenteen veromalliin siirtymisen kustannukset ja haitat näen suuremmiksi kuin kuvitellut hyödyt ja siksi en näe siihen siirtymiseen aihetta.