Maakuntien Suomi

Koko maa halutaan pitää asuttuna

Julkaistu 28.11.2018

Juuri tullut tutkimus osoitti ehkä hieman yllättäenkin sen, että ehdottoman selvä enemmistö suomalaisista haluaa pitää koko maan asuttuna. Poliittisen eliitin ja mielipidevaikuttajien keskuudessa puolestaan ovat olleet jo pitkään enemmälti päinvastaiset tuulet puhaltamassa vahvan keskittämisen puolesta ei vain puheissa vaan erityisesti käytännön toimissa.

Nyt on kuitenkin todettava, että "kyllä kansa tietää". Suomi halutaan pitää ihmisten asuttamana. Koen tämän positiivisena tahtotilana, mikä on otettava huomioon tietoisesti asioiden valmistelussa ja päätösten tavoitteissa. Ajattelun suunnan muutos on haasteellinen asia, sillä tietoisesti ja tiedostamatta keskittäminen pääkaupunkiseudulle jatkuu vahvana, huolimatta sen erittäin suurista kustannuksista kansantaloudelle ja pääkaupunkiseudun asukkaille.

Maaseudulta työn vuoksi pääkaupunkiseudulle muuttaneet joutuvat toteamaan, että palkkatyöllä oman asunnon saavuttaminen on korkeiden hintojen vuoksi vaikeasti tavoiteltava tai saavuttamaton unelma.Joitakin auttaa se, että maaseudulta tulevilla perintövaroilla voi maksaa osan asuntoveloista. Näinkin maakunnista virtaa pääomia ruuhka-Suomeen. Asumistuki auttaa monia vuokralla asumisessa, mutta yhteisesti valtion veroissa olemme tätä maksamassa kautta maan.

Monille olisi tahtoa asua edullisemmin ja tilavammin maaseudulla, jos olisi työtä ja toimeentuloa tarjolla. Tämän toteutuminen onkin suuri ja haasteellinen tehtävä. Miten saadaan kehityksen pyörät kehittämään maaseutua? Mahdollisuuksia ja vahvuuksia on. Tätä ei pidä unohtaa valtakunnan politiikassa, asioiden valmisteluissa ja päätösten teoissa.

Pienillä asioilla voidaan saada paljon aikaan. Esimerkiksi yksityistiet ovat käyttäjilleen tärkeitä. Aikoinaan olleet valtion avustukset tulisi palauttaa yksityisteille, koska meneväthän puun myyntiverotkin valtion kassaan ja raskaat puukuljetukset tarvitsevat juuri yksityisteitä rumpuineen ja siltoineen. Kansalaisten ostovoima pitäisi yllä paikallisia palveluita luontaisesti, siksikin indeksien jäädytyksistä olisi luovuttava. Julkisen liikenteen kehittämisideat, joita kokeillaan mm. Itä-Uudellamaalla koulutaksien avulla auttaisivat monien asumismahdollisuuksia.

Hyviä ideoita on ihmisillä paljon. Niitä kannattaisi selvittää ja kehittää myönteiseen suuntaan. Uskon, että yhdessä toimien voitaisiin saada kehityksen ratasta pyörimään ja kasvattamaan maaseudun elämänmahdollisuuksia. Pieniltä tuntuvat asiat ovat suuria ihmisille lähiyhteisössä. Tämän ohella on pidettävä huolta koko Suomen, maakuntien ja seutukuntien elinvoiman edellytysten turvaamisesta mm. rata- ja maantieverkoston kehittämisestä kokonaisvaltaisesti eri suuntiin.

Minne unohtui KeskiPohjola-käytävä?

Julkaistu: 20.01.2017

Juuri äskettäin julkistettu VTT:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun tekemä Liikenneinfra 2040 selvitys saa mieleni kuohahtamaan: Minne unohtui poikittaissuuntainen KeskiPohjola liikenne- ja logistiikkakäytävä?

Koen suureksi puutteeksi selvityksen voimakkaan painotuksen pääkaupunkiseudun ja naapurimaiden pääkaupunkiseutujen jo vauhdissa olevan kehityksen vielä voimakkaammaksi kiihdyttämiseksi. Maakuntien Suomi unohtuu. Vain etelä-pohjoisuuntaisilla käytävillä ei kehitetä maakuntia, pikemminkin on suuri vaara vauhdittaa toimintojen valumista entistä enemmän etelään.

Poikittaissuuntainen ajattelu edistäisi maakuntien kaikkinaisen vuorovaikutuksen verkottumista ja elinkeinojen kehittymistä koko Suomessa. Tosiasia on yhä edelleen se, että maakunnat ruokkivat metropolin kasvun. On hyvin vaarallista, jos maakuntien kehitysnäköalat jätetään sivuun.

Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen on tunnustanut julkisesti maakunnat Suomen moottoriksi, jotka vastaavat tällä hetkellä valtaosasta maan tuotantoa ja suomalaiselle hyvinvoinnille elintärkeästä viennin kasvusta. Suurin osa teknologialan tuotannosta ja työpaikoista sijaitsee muualla kuin metropolialueella. Siksi on suhtauduttava kriittisesti väestön ja liikenneinfran panostusten keskittämiseen pääkaupunkiseudun visioiden rahoittamiseksi.

Monissa maakunnissa yrityksillä on jo pulaa osaavasta työvoimasta. Siksi myös maakuntien liikenneyhteydet maalla, merellä ja ilmassa on pidettävä kunnossa ja sama koskee myös tietoliikenneyhteyksiä. Suomi nousee nyt taantumasta maakuntien tuotantotalouden avulla. Tämä maakunnissa tapahtuva on kestävää taloutta verrattuna pääkaupunkiseudun julkisiin rakennushankkeisiin, joita osaltaan koko kansakuntana rahoitamme.

Maakuntien Suomea on vahvistettava ajattelusta ja suunnittelusta lähtien, maakunnat ja niiden elinkeinoelämän ja kaikkien muidenkin toimijoiden tulee verkostoitua. Tämä voi tapahtua, kun aletaan nähdä poikittaissuuntainen vuorovaikutus ja käydään sitä kehittämään määrätietoisesti pitkittäisuuntaisen kanssa.

Siksi Keski-Suomen kannalta on myös tärkeää nähdä Venäjältä Jyväskylän ja Haapamäen kautta Seinäjoelle, Vaasaan ja edelleen Ruotsin ja Norjan läpi Atlantille ulottuva KeskiPohjoja-käytävä ja sen rinnalla myös Sininen tie kaikkine avautuvine kotimaisine ja kansainvälisine vuorovaikutusten mahdollisuuksineen. Maakuntien tuotannon, viennin ja henkisen elämän menestys lopulta ratkaisevat myös metropolin hyvinvoinnin.

Poikittaisliikenteellä autettaisiin maakuntia ja Suomea nousuun

Julkaistu: 28.10.2016

Julkistetut suunnitelmat junaliikenteen järjestelyistä eivät lupaa muualle tulevaa uutta hyvää maamme leveimmällä kohdalla tapahtuvalle raideliikenteelle. Vaikka Haapamäen raideliikennealueen osalta on luvassa liikenteen palaaminen lähes ennalleen viime pääsiäiseen saakka olleeseen määräänsä Keuruu-Tampere välisessä liikenteessä, ei poikittaissunntaisessa liikenteessä Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki ole luvassa mitään lisäyksiä. Tästä menettiin kevättalvella 14 junaa viikossa.

Maamme liikennepolitiikassa ei kyetä näkemään riittävästi poikittaissuuntaisen liikenteen merkitystä. Tältä osin lentoliikenne on puuttunut jo pitkään. Huolimatta siitä, että tietyillä osuuksilla linja-autoliikenne toimii hyvin, kuten nyt tapahtuu liikennöitsijöiden ansiosta esimerkillisesti Keuruun keskustaajaman ja Jyväskylän välillä, on samaan aikaan tapahtunut menetyksiä bussiliikenteessäkin maaseudulla ja mm. välillä Jyväskylä-Keuruu-Pori. Maaseudulla on jatkuvasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entistä vaikeampaa elää ilman omaa autoa.

Tiedän, että Suomessa suunnitellaan parhaillaan sekä dieseliä että sähköä vaihtoehtoina käyttävää hybridiveturia. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi Inter-Cityjunaparin liikennöinnin välille Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Joensuu. Tällöin pitkällä matkalla läpi Suomen ei tarvittaisi alituisia junanvaihtoja ja junassa olisivat tarjolla myös raideliikenteen muut palvelut. Haapamäen raideliikennealue keskellä Suomea voitaisiin ottaa kovaan käyttöön hybridiveturin avulla myös tavaraliikenteessä, kun ei tarvittaisi veturien vaihtoja. Puutavaraa haluttaessa voisi kuljettaa vaikkapa Alavudelta ja Ähtäristä suoraan samalla vedolla Äänekoskelle.

Suomessa tulisi tajuta maakuntien väliset liikenneyhteydet elinvoiman ja kehityksen moottorina myös länsi-itä-länsi suunnassa. Näin kyettäisiin kehittämään maakuntien välistä vuorovaikutusta ja ennen kaikkea synnyttämään uusia toimintoja. Saatettaisiin jopa estää eteläisen Suomen ruuhkautumista ja maakuntien elinvoiman valumista pääkaupunkiseudulle. Suunnittelijoiden näkökulma on nyt liian kaventunut vain maamme pitkittäissuuntaiseen ajatteluun kohti etelää ja pääkaupunkia.

Valitettavan selvästi tämä näkyy yhteisessä omistuksessamme olevassa junaliikenteen suunnittelussa. Konkreettinen osoitus tästä on juuri se, että ei haluta tai kyetä näkemään em. junareitin Vaasa-Seinäjoki-Haapamäki-Jyväskylä-Pieksämäki-Kuopio/Joensuu/Savonlinna,Parikkala merkitystä. Reitti yhdistäisi kaikki pitkittäissuuntaiset radat ja ainakin seitsemän maakuntaa ja välillisesti monia muitakin maakuntia.

Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat entistä enemmän kehittää keskinäistä vuorovaikutustaan ja luoda edellytyksiä elinkeinoelämälle, yrittäjyydelle ja monille muille toiminnoille, kun poikittainen liikenne olisi runsaampaa ja nykyistä toimivampaa. Maakuntien elinvoiman kasvulla poistettaisiin työttömyyttä, laitettaisin pyöriä pyörimään ja saataisiin koko Suomea nousuun.

Maakuntien ja maaseudun junaliikenteen vastuu kuuluu valtiolle

Julkaistu 29.05. 2016


Julkisuudessa on noussut esille kysymys kuntien ostamasta junaliikenteestä valtion lopettua ostoliikenteen nk.vähäliikenteisillä radoilla 26.3.2016. Tämän jälkeen radoille määrätty VR:n velvoiteliikenne on ratojen vaikutuspiirissä olevissa kunnissa ja maakunnissa koettu tarpeisiin nähden varsin riittämättömäksi, koska se on määrältään vain noin puolet äskettäin päättyneestä valtion ostoliikenteestä.

Kyse on ongelmasta maakuntien ja maaseudun seutukuntien välisessä matkustajajunaliikenteessä rataosuuksilla Tampere-Haapamäki, Jyväskylä-Haapamäki-Seinäjoki, Iisalmi-Ylivieska ja Joensuu-Pieksämäki. Ratkaisuksi puolittuneen junaliikenteen tuottamaan ongelmaan on tarjottu mahdollisuutta kuntien ostamaan junaliikenteeseen VR:ltä.

Valtion ostaman junaliikenteen siirtäminen kuntien ostamaksi ja liikenteen palauttamiseksi ennalleen yhdessä velvoiteliikenteen kanssa merkitsisi kuitenkin sellaista sekä periatteellista ja että käytännön muutosta kuntien ja valtion välisessä kustannusten jaossa, että sitä ei pitää perusteltuna. Valtio siirtäisi kustannusvastuuta kunnille tehtävässä, joka valtakunnallisesti kuuluu nykyisin valtiolle. Eri maakuntien välisten junaliikenneyhteyksien kustannusvastuu ei ole kuulunut kunnille. Myös kuntien kesken tulisi eriarvoisuutta.

Edellä olevan perusteella myös Kuntaliitto on edellyttänyt valtion ryhtyvän pikaisesti toimiin, joilla junaliikenne em. rataosuuksilla palautetaan entisiin määriinsä ilman kunnille aiheutuvia kustannuksia.