Elinkeinot ja talous

Kotitalousvähennystä kehitettävä oikeudenmukaisemmaksi

Julkaistu: 28.11.2018

Ihmisluontoon kuuluu verovähennysten rakastaminen. Yksi rakkaimmista on kotitalousvähennys. Vuonna 2016 vähennystä käytti noin 400 000 suomalaista. Yhteen laskettuna veromme alenivat lähes 400 miljoonalla eurolla.

Summa on merkittävä, jos sitä verrataan moniin valtion budjetin menopuolella keskustelua herättäviin eriin. Ensi vuodeksi hallitus on esimerkiksi varannut eriarvoisuuden ehkäisemiseksi vain 30 miljoonaa euroa, millä on tarkoitus on korotella vähimmäismääräisiä päivärahoja ja takuueläkkeitä.

Mikä on tilanne eriarvoisuuden näkökulmasta?

Kotitalousvähennys oli alussa vähän vajaa puolet kotitalouspalveluiden hinnasta, enintään 900 euroa. Ensin maksimisumma nostettiin 1100 euroon, sitten 2300 euroon ja vuonna 2009 peräti 3000 euroon.

Jos mitään todella yllättävää ei tapahdu, saamme ensi vuonnakin vähentää remonttien, siivouksen ja hoivapalveluiden kustannuksia 2 400 eurolla. Sadan euron omavastuun jälkeen verot putoavat puolella ostettujen palveluiden hinnasta kunnes enimmäismäärä tulee täyteen.

Kaikilla ei ole kuitenkaan käytettävissä remontteihin ja palveluihin rahaa niin paljon, jotta voisi saada vähennyksen – puhumattakaan siitä, että enimmäismäärä tulisi täyteen.

Ylimmissä tuloluokissa noin puolet käyttää vähennystä, alimmissa muutama prosentti. 1 500 euroa kuukaudessa tienaavista vain noin seitsemän prosenttia käytti vähennystä vuonna 2016. Heillä keskimääräinen vähennys oli noin 800 euroa. Kymmenen kertaa enemmän ansaitsevista lähes puolet käytti vähennystä, he hyötyivät siitä keskimäärin noin 1 400 euroa.

Valtaosa vähennyksestä kohdistuu remontteihin. Mutta pienituloiset ja monia remontteja teettävät taloyhtiöt ja osakkeiden omistajat jäävät sivuun tästä verotuesta. Kotitalousvähennys kuitenkin mitä todennäköisemmin kitkee harmaata taloutta, mikä oli yksi peruste kyseisen vähennyksen käyttöön ottamiselle.

Kotitalousvähennyksen alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda uusia työpaikkoja ja tukea niitä, jotka tarvitsisivat hoivapalveluita ja ehkä muutoin käyttäisivät julkisia palveluita. Molempia tarkoituksia edistäisi se, että vähennys kohdistuisi sekä pieni- että suurituloisille.

Eläkeläisillä ongelma on paitsi palkansaajia pienemmät tulot myös se, että vähennys tehdään verosta. Pienimmistä eläkkeistä ei kuitenkaan makseta veroja, joten vähennyksiäkään ei voi tehdä. Lisäksi kotitalousvähennys osin syrjii yksin asuvia.

Ongelmia olisi ratkaistavissa eri keinoin.

Ruotsissa vain 65 vuotta täyttäneet saavat vähentää täyden määrän eli 50 000 kruunua siivouksen ja hoivan kustannuksia. Nuoremmilla vähennysoikeus on vain puolet tästä.

Suomessa ei ehkä ihan Ruotsin malliin tässä asiassa haluttane mennä. Mutta jotain olisi tehtävä, jotta lain tarkoitus toteutuisi useampien kohdalla.

Sitra ehdottimuutama vuosi sitten mallia, jossa yli 75-vuotiaiden kotitalousvähennys olisi avokätisempi. Aloitteen tavoitteena oli lisätä iäkkäimpien ostovoimaa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan valita hyvinvointiaan lisääviä palveluita omien tarpeittensa pohjalta.

Muuttamalla kotitalousvähennyksen yksityiskohtia hallitus voisi vähentää eriarvoisuutta nykyista tehokkaammin. Myös asunto-osakeyhtiöt tulisi pikaisesti saada kotitralousvähennyksen piiriin, koska todellisuudessa on kyse omistusasunnosta, mitkä tarvitsevat remontteja kuten omakotitalotkin. Oikeudenmukaisuutta lisäävät muutokset loisivat myös uusia työpaikkoja ja sitä kautta tuloja verojen saajillekin.

Eläkepolitikan korjauksella työtä ja toimeentuloa maahamme

Julkaistu 16.5.2018

Maakunnassamme kahdessa entisessä kuntakeskuksessa, Pylkönmäen ja Sumiaisten kirkonkylissäkin on koettu kauppapalvelujen loppumisen uhka. Sumiaisissa on tämä on arkitodellisuutta, kauppamatkat ovat nyt pitkät ja maksavat joka reissu. Yllätys onneksi nyt Pylkönmäellä kuitenkin tapahtui, rohkea yrittäjä jatkaa kauppatoimintaa. Toivon hänelle runsaastin asiakkaita sekä vaikiasukkaista että vapaa-ajan asukkaistakin. Innolla kaupoille Pylkönmäen kaupalle!

Tilanne kertoo siitä, mitä ostovoiman hiipuminen merkitsee.Vaikka suuret kauppakeskukset vievätkin asiakkaita, tulisivat toki kaupat toimeen, jos paikallisilla asukkailla olisi paremmin ostovoimaa. Kun lompakossa ei ole rahaa tai sitä on niukalti, ei ole paljon kauppaan asiaa.

Nyt maaseudun kirkonkylien kauppojen asiakkaiden merkittävä ryhmä ovat eläkeläiset ja monien eläkkeet ovat jo lähtökohtaisesti niin pienet, että ostoksia tehdessä lasketaan tarkaan jokaiset sentit. Vaikka eduskunta voisi korottaa kansaneläkkeitä, se ei ole jostain syystä sitä tehnyt. Kansaneläkkeiden korotus vähentäisi toimeentulotukien menoja ja poistaisi byrokratiaa.

Vain harvat tunnustavat 1990-luvun puolivälissä tehdyn eläkkeiden taitetun indeksin tuhoisaa vaikutusta työ- ja yrittäjäeläkkeiden ostovoimaan. Tämä on merkinnyt kahdessa vuosikymmenessä eläkkeiden hupenemista kolmanneksellä yleiseen ansiotasokehitykseen nähden. Vaikka inflaatio on tällä vuosikymmenellä vähäistä, ovat taitetun indeksi vuoksi eläkkeet jääneet vuodesta 2011 viime vuoden loppuun mennessä kymmeneksen jälkeen ansiokehityksestä.

Jos ihmisillä olisi ostovoimaa, se turvaisi lähipalveluita ja kaiken kaupan toimintoja luontaisesti kautta maan. Tyhjien näyteikkunoitten ja suljettujen liikkeitten sijaan olisi toimintoja sekä työtä ja mikä parasta, näin syntyisi työ- ja yrittäjätuloja työikäisille. Yhteiskunnalle tulisi verotuloja työttömyysmenojen sijaan. Tämä kartuttaisi nuoremmille ikäluokille eläketurvaa. Ei tarvitsisi pelätä eläkevakuutusrahastojen hupemista, jolla nyt nyt pelotellaan ja aiheettomasti halutaan estää taitetun indeksin korjaaminen. Nytkin eäkevakuutusrahastot vain jatkuvasti kasvavat, vaikka ns. suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.

Haluan jokaiselle kansalaiselle ostovoimaa lapsiperheille, työikäisille ja eläkeläisille. Maaseudun elinvoimaan haluan palata erikseen eri näkökulmista. Eläkkeitten taitetun indeksin muuttaminen alkuperäiseksi ansiota seuraavaksi estäisi kuitenkin eläkeläisten köyhdyttämisen ja turvaisi elinkeinoja ja työpaikkoja kautta maan ja toisi kunnille ja seurakunnillekin tarpeellisia verotuloja.

Korkea matsäverotus esteenä puukaupoille

Julkaistu 16.5.2018

Olen metsiään hyvin hoitavan perikunnan osakkaana mukana jo tehdyssä hoitohakkuun puukaupassa Pohjois-Pohjanmaalla. Alhainen kuitupuun hinta harmittaa ja varsinkin koivukuidunn hinta on matala ottaen huomioon sen lämpöarvon. Kun puukaupan hinta aikanaan tulee, siitä menee 30 % veroksi. Jos olisi kyse uudistushakkuusta, vastaavasti toinen kolmannes olisi varattava uudistus- ja taimikonhoituluihin.

Vain yksi kolmannes jäisi lopulta puunmyyjälle useiden vuosikymmenten metsänkasvatuksesta tulokseksi. Metsän myynti on monelle pienituloiselle ja eläkeläiselle merkittävästi raskaammin verotettua kuin muut tulot. Ei ole ihme, jos on jarrua puukaupoille. Vanhasen hallituksen aikana kymmenisen vuotta sitten oli eduskunnassa tekemieni lakialoitteiden pohjalta ja niitä seuranneen hallituksen esityksen mukainen puunmyyntitulojen verotuksen puolittaminen tai neljänneksen huojennus.

Toisin kuin aloitteissani esitin, polittinen kompromissi teki valitettavasti verotuksen puolittamisesta ja huojennuksesta vain määräaikaiset ja siksi näitä kritisoitiin. Tosiasia oli kuitenkin se, että taloudellisen taantuman aikana näiden ansiosta puukauppa kävi ja tietääkseni yhtään sahaa tai tehdasta ei tarvinnut sulkea kotimaisen puuraaka-aineen saatavuusongelmien takia. Töitä oli koneurakoitsijoille, metsureille, puutavaran ja jalosteiden kuljettajille tehtaitten ja ja sahojen työllisyyden rinnalla. Vaikutukset olivat positiiviset myös laivaliikenteeseen, vientiin ja maamme kauppataseeseen. Verottajallekin tuli jaettavaa niin kunnille, seurakunnille kuin valtiollekin.

Nyt olisi aika saada tuo puun myyntitulojen verojen puolitus pysyväksi metsäverokäytännöksi laskien pääomaveroprosenteista 30 ja 34, jotka riippuvat puukaupan hinnasta alle tai yli 50 000 euroa. Täten metsän puuntitulojen veroprosenteiksi tulisivat 15 ja 17, mitkä olisivat samaa luokkaa kuin monien metsää omistavien kansalaisten tuloverokannat. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on äskeisessä MT:n artikkelissaan varsin oikeassa tuodessaan esille metsäverotuksen alentamisen tarpeellisuuden.

Koska metsätalous on täysin omaleimaista toimintaa ja eroaa ylisukupolvisuuden vuoksi muusta yritystoiminnasta varsin olennaisesti, on mielestäni jo kerran hyvin tuloksin kokeiltu nykyisen metsäveron puolitus 15 ja 17 prosentteihin paikallaan. Metsätalouden kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Nykyinen pääomatuloprosenttien mukainen verotus metsän osalta on lähtökohtaisesti väärä juuri edellä esittämästäni syystä.Metsätaloudessa ei tulosta tavoitellla pörssiosakekaupan hektisillä tietokoneiden liikkeillä, vaan ylisukupolvisilla metsänhoitotoimilla ja niiden edellyttämillä panostuksilla.

Nykyinen korkea metsäverotus palkitsee huonosti metsien hoitotoimista ja estää myös metsien uudistamisia. Nämä vievät metsäveron kanssa usein noin puolet puukauppatuloista. Seuraukset näkyvät myös hoitotöiden rästeinä metsissämme. Toivon kymmenisen vuotta sitten tekemieni laki- ja toimenpidealoitteni esille ottamista ja menettelyjä Vanhasen hallituksen ratkaisun mukaan ilman haitallisiksi koettuja määräaikoja.

Maidontuotannon kriisi

Julkaistu 16.5.2018

Valion laskiessa maidosta maksettavaa litrahintaa tuottajille 2,5 centtiä per litra maitotalouden tilasta on uutisoitu valtakunnan medioissa paljon. Itä-Suomen paikallisradio kertoi, että mm. Pohjois-Savon maidontuottajat menettävät tämän hinnanlaskun seurauksena vuositasolla yhteensä 8 miljoonaan euroa.

Maitotilojen taloudellinen kehitys on huolestuttavavuodesta 2014 lähtien. Tuona vuonna alkoi Krimin miehityksestä alkanut läntisten maiden boikotti Venäjän kaupassa ja sen seurauksena vastaboikotti Venäjälle tapahtuvassa viennissä. Maitolitran tilahinta oli 0,44 eur per litra vuonna 2014 mutta vain 0,38 eur per litra vuonna 2017.

Yrittäjätulo tarkoittaa viljelijän palkaksi ja omien pääomien korvaukseksi jäävät tulon osaa – tässä tapauksessa maitotiloilla. Asetelman luvut kertovat karuudessaan kaiken olennaisen mutta kun lisätään tuohon, että kun kutakin litraa kohden vähennetään tilityshintaa 2,5 centtiä se merkitsee keskiarvomaitotilan yrittäjätulon puolittuvat vielä vuoden 2017 E (E = ennakkotieto) tasosta. Tällä menolla maidontuotanto loppuu maassamme pian kokonaan.

Todettakoon vielä se, että kun valtakuntamme monet ”viisaat” ovat vaatineet maataloustukien poistamista niin, he unohtavat sen, että tilanteeseen on tultu Suomen EU-jäsenyyden tuoman ongelman vuoksi, jotta kuluttajilla eli käytännössä meillä kaikilla olisi kotimaista edullista ja laadukasta ruokaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivin. Jotta tuo vuoden 2017 tilakohtainen yrittäjätulo konkretisoituisi vielä enemmän niin on helppo laskea. että kun tilakohtaisen maitotilan yrittäjätulon takana on vähintään kahden yrittäjän työpanos, niin kullekin näistä kahdesta on jäänyt v. 2017 yrittäjätuloa vain 913 euroa kuukaudessa. Ja se kattaa myös yritykseen uhratun oman pääoman korvauksen.

Tasan eivät käy onnen lahjat maailmassa juuri missään, kun puhutaan maatalouden kansantuoteosuudesta ja siihen satsatusta työpanososuudesta. Lähes 200 maailman tilastoidusta maasta vain 24 maassa maatalouden työpanososuus on ollut joko yhtä suuri tai pienempi kuin ko. elinkeinon bkt-osuus. Euroopan Unionin maista näitä maita oli vain kolme; Itävalta, Alankomaat ja Viro. Suurista maatalousmaista tähän ylsivät Yhdysvallat, Australia ja Argentiina.

Todettakoon, että maailman maiden haitari on todella suuri siitä mitä missäkin maassa maatalous merkitsee kansataloudessa niin työllistäjänä kuin kansantulon antajana. Haitari bkt osuudessa on 0,1 %:sta 95 %:iin ja työllistäjänä haarukka on 0,2 %:sta 95 %:iin.

Suomessa kuitenkin on kysymys omasta ruokaturvastamme ja sitä meillä ei ole, ellei talonpoika saa työstään selvää nettotulosta. Jos talonpoika ei tule toimeen, katoaa maastamme paljon työpaikkoja koko maatalousklusterista. Kyse on tällöin sadoista tuhansista työpaikoista elintarviketeollisuudessa, maatalouskaupassa, teollisessa tuotannossa, kuljetuksissa,, viranomaistoiminnoissa jne. Jos talonpika ei tule toimeen, katoisi paljon työpaikkoja jo normaalioloissa ja kriisin aikana olisimme nälänhädässä.