Elinkeinot ja talous

Eläkepolitikan korjauksella työtä ja toimeentuloa maahamme

Julkaistu 16.5.2018

Maakunnassamme kahdessa entisessä kuntakeskuksessa, Pylkönmäen ja Sumiaisten kirkonkylissäkin on koettu kauppapalvelujen loppumisen uhka. Sumiaisissa on tämä on arkitodellisuutta, kauppamatkat ovat nyt pitkät ja maksavat joka reissu. Yllätys onneksi nyt Pylkönmäellä kuitenkin tapahtui, rohkea yrittäjä jatkaa kauppatoimintaa. Toivon hänelle runsaastin asiakkaita sekä vaikiasukkaista että vapaa-ajan asukkaistakin. Innolla kaupoille Pylkönmäen kaupalle!

Tilanne kertoo siitä, mitä ostovoiman hiipuminen merkitsee.Vaikka suuret kauppakeskukset vievätkin asiakkaita, tulisivat toki kaupat toimeen, jos paikallisilla asukkailla olisi paremmin ostovoimaa. Kun lompakossa ei ole rahaa tai sitä on niukalti, ei ole paljon kauppaan asiaa.

Nyt maaseudun kirkonkylien kauppojen asiakkaiden merkittävä ryhmä ovat eläkeläiset ja monien eläkkeet ovat jo lähtökohtaisesti niin pienet, että ostoksia tehdessä lasketaan tarkaan jokaiset sentit. Vaikka eduskunta voisi korottaa kansaneläkkeitä, se ei ole jostain syystä sitä tehnyt. Kansaneläkkeiden korotus vähentäisi toimeentulotukien menoja ja poistaisi byrokratiaa.

Vain harvat tunnustavat 1990-luvun puolivälissä tehdyn eläkkeiden taitetun indeksin tuhoisaa vaikutusta työ- ja yrittäjäeläkkeiden ostovoimaan. Tämä on merkinnyt kahdessa vuosikymmenessä eläkkeiden hupenemista kolmanneksellä yleiseen ansiotasokehitykseen nähden. Vaikka inflaatio on tällä vuosikymmenellä vähäistä, ovat taitetun indeksi vuoksi eläkkeet jääneet vuodesta 2011 viime vuoden loppuun mennessä kymmeneksen jälkeen ansiokehityksestä.

Jos ihmisillä olisi ostovoimaa, se turvaisi lähipalveluita ja kaiken kaupan toimintoja luontaisesti kautta maan. Tyhjien näyteikkunoitten ja suljettujen liikkeitten sijaan olisi toimintoja sekä työtä ja mikä parasta, näin syntyisi työ- ja yrittäjätuloja työikäisille. Yhteiskunnalle tulisi verotuloja työttömyysmenojen sijaan. Tämä kartuttaisi nuoremmille ikäluokille eläketurvaa. Ei tarvitsisi pelätä eläkevakuutusrahastojen hupemista, jolla nyt nyt pelotellaan ja aiheettomasti halutaan estää taitetun indeksin korjaaminen. Nytkin eäkevakuutusrahastot vain jatkuvasti kasvavat, vaikka ns. suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.

Haluan jokaiselle kansalaiselle ostovoimaa lapsiperheille, työikäisille ja eläkeläisille. Maaseudun elinvoimaan haluan palata erikseen eri näkökulmista. Eläkkeitten taitetun indeksin muuttaminen alkuperäiseksi ansiota seuraavaksi estäisi kuitenkin eläkeläisten köyhdyttämisen ja turvaisi elinkeinoja ja työpaikkoja kautta maan ja toisi kunnille ja seurakunnillekin tarpeellisia verotuloja.

Metsäverotuksen puolittaminen tavoitteeksi

Julkaistu 16.5.2018

Olen tehnyt Keskustan puoluekokoukselle paikallisyhdistyksen kautta aloitteen, joka tähtää puunmyyntitulojen verotuksen puolittamiseen tai ainakin vähintään yhdenmukaiseksi yritysten maksaman yhteisöveron tasolle 20 prosenttiin. Vanhasen hallituksen aikana kymmenisen vuotta sitten oli eduskunnassa tekemieni lakialoitteiden pohjalta ja niitä seuranneen hallituksen esityksen mukainen puunmyyntitulojen verotuksen puolittaminen tai neljänneksen huojennus.

Toisin kuin aloitteissani esitin, polittinen kompromissi teki valitettavasti verotuksen puolittamisesta ja huojennuksesta vain määräaikaiset ja siksi näitä kritisoitiin. Tosiasia oli kuitenkin se, että taloudellisen taantuman aikana näiden ansiosta puukauppa kävi ja tietääkseni yhtään sahaa tai tehdasta ei tarvinnut sulkea kotimaisen puuraaka-aineen saatavuusongelmien takia. Töitä oli koneurakoitsijoille, metsureille, puutavaran ja jalosteiden kuljettajille tehtaitten ja ja sahojen työllisyyden rinnalla. Vaikutukset olivat positiiviset myös laivaliikenteeseen, vientiin ja maamme kauppataseeseen. Verottajallekin tuli jaettavaa niin kunnille, seurakunnille kuin valtiollekin.

Nyt olisi aika saada tuo puun myyntitulojen verojen puolitus pysyväksi metsäverokäytännöksi laskien pääomaveroprosenteista 30 ja 34, jotka riippuvat puukaupan hinnasta alle tai yli 50 000 euroa. Täten metsän puuntitulojen veroprosenteiksi tulisivat 15 ja 17, mitkä olisivat samaa luokkaa kuin monien metsää omistavien kansalaisten tuloverokannat. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on äskeisessä MT:n artikkelissaan varsin oikeassa tuodessaan esille metsäverotuksen alentamisen tarpeellisuuden.

Koska metsätalous on täysin omaleimaista toimintaa ja eroaa ylisukupolvisuuden vuoksi muusta yritystoiminnasta varsin olennaisesti, on mielestäni jo kerran hyvin tuloksin kokeiltu nykyisen metsäveron puolitus 15 ja 17 prosentteihin paikallaan. Metsätalouden kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Nykyinen pääomatuloprosenttien mukainen verotus metsän osalta on lähtökohtaisesti väärä juuri edellä esittämästäni syystä.Metsätaloudessa ei tulosta tavoitellla pörssiosakekaupan hektisillä tietokoneiden liikkeillä, vaan ylisukupolvisilla metsänhoitotoimilla ja niiden edellyttämillä panostuksilla.

Nykyinen korkea metsäverotus palkitsee huonosti metsien hoitotoimista ja estää myös metsien uudistamisia. Nämä vievät metsäveron kanssa usein noin puolet puukauppatuloista. Seuraukset näkyvät myös hoitotöiden rästeinä metsissämme. Toivon kymmenisen vuotta sitten tekemieni laki- ja toimenpidealoitteni esille ottamista ja menettelyjä Vanhasen hallituksen ratkaisun mukaan ilman haitallisiksi koettuja määräaikoja.

Olen huolissani maaseudun liikenteestä

Julkaistu 16.5.2018

Maaseudun sorateiden kelirikko on jälleen kovaa todellisuutta, sen tietävät teiden käyttäjät varsin hyvin. Kevään kelirikkoaika on myös yksityisteiden vuosikokousten aikaa. Haluan saatavan teiden hoitokustannuksiin myös valtion rahoja. Maamme puuhuolto ei nykyään toimi ilman yksityisteitä ja aiempaa raskaammat rekat eivät voi kulkea, ellei silloille saada mittavaa valtion rahoitusta. Tunnen kipeästi ongelman Multian Riuttakosken sillan osalta tieosakkaana ja tien toimitsijamiehenä.

Viime vuosina on yhä tapahtunut maakunnissa, seutukunnissa ja kunnissa merkittävää bussiliikenteen vähentymistä. Jonkin aikaa alan kilpailun tultua kuvioihin mukaan saattoi näyttää alalle koittavan uusi tulevaisuus. Tuli uusia reittejä muiltakin alan yrittäjiltä kuin Onnibussilta ja matkustajamäärätkin pitkien matkojen reiteillä kasvoivat.

Mutta kuten saattoi hyvin ennakoidakin uhat maaseudun kuntien ja seutukuntien välisen linja-autoliikenteen supistumisista ja jopa loppumisista tulivat esille. Tilanne on huolestuttava. Joutuvatko nyt monet ilman autoa tai ajokorttia olevat muuttamaan maaseudulta ja kirkonkylistäkin maakuntakeskuksiin tai pääkaupunkiseudulle? Alkaako kirkonkylienkin autioituminen? Vauhdittuuko sekin kylien väen jo vähennyttyä?

Yleinen liikenne eri muodoissaan on osa toimivan yhteiskunnan infrastruktuuria. Yksityisauton käyttö on mahdollistanut asumista ja vapaa-ajan asumista kaikkialla. Mutta samalla on kadonnut yleisen liikenteen kannattavuus maaseudun haja-asutusalueilla. Kuntien ja ELY-keskusten voimavarat liikenteen ostamiseen ovat rajalliset eikä maakuntauudistuskaan tuo yhtään lisää varoja tarkoitukseen.

Mitä tulisi tehdä maaseudun ja seutukuntien välisen bussiliikenteen turvaamiseksi? Käyttäjätkin vähenevät liikennetarjonnan vähetessä ja kannattamatonta liikennettä ei kannata varsinkaan kiristyneessä kilpailutilanteessa kenenkään ajaa. Toisaalta maaseutu ja niiden kylät ja taajamat tulisi pitää elinvoimaisina ja jokaiselle mahdollisina vakituisina ja vapaa-ajan asuinpaikkoina. Tilanne on haasteellinen. Asukkaiden ikääntyessä tulee yhä enemmän myös ihmisiä, joilla ei ole ajokorttia.

Haluan asiaa tarkasteltavan yhteiskunta- ja aluepolitiikan näkökulmista poliittisten päätösten valmisteluissa. Haluan mukaan myös kokonaiskansantaloudellisen tarkastelun sen sijaan, että puolipakolla ohjataan pois kodeistaan. Olisiko liikenteen verotusta kevennettävä sekä arvonlisäveron että alan yrittäjien osalta?

Mielestäni näin olisi tehtävä. Vaikka laskennallisesti verotulot vähenisivätkin, olisi se kuitenkin siedettävä, kun vaihtoehtona on toimintojen loppuminen ja vero-, työ ja yrittäjätulojenkin loppuminen. Haluan pitää pyörät pyörimässä, talojen valot palamassa ja maaseudun seutukuntineen elävänä.

Maidontuotannon kriisi

Julkaistu 16.5.2018

Valion laskiessa maidosta maksettavaa litrahintaa tuottajille 2,5 centtiä per litra maitotalouden tilasta on uutisoitu valtakunnan medioissa paljon. Itä-Suomen paikallisradio kertoi, että mm. Pohjois-Savon maidontuottajat menettävät tämän hinnanlaskun seurauksena vuositasolla yhteensä 8 miljoonaan euroa.

Maitotilojen taloudellinen kehitys on huolestuttavavuodesta 2014 lähtien. Tuona vuonna alkoi Krimin miehityksestä alkanut läntisten maiden boikotti Venäjän kaupassa ja sen seurauksena vastaboikotti Venäjälle tapahtuvassa viennissä. Maitolitran tilahinta oli 0,44 eur per litra vuonna 2014 mutta vain 0,38 eur per litra vuonna 2017.

Yrittäjätulo tarkoittaa viljelijän palkaksi ja omien pääomien korvaukseksi jäävät tulon osaa – tässä tapauksessa maitotiloilla. Asetelman luvut kertovat karuudessaan kaiken olennaisen mutta kun lisätään tuohon, että kun kutakin litraa kohden vähennetään tilityshintaa 2,5 centtiä se merkitsee keskiarvomaitotilan yrittäjätulon puolittuvat vielä vuoden 2017 E (E = ennakkotieto) tasosta. Tällä menolla maidontuotanto loppuu maassamme pian kokonaan.

Todettakoon vielä se, että kun valtakuntamme monet ”viisaat” ovat vaatineet maataloustukien poistamista niin, he unohtavat sen, että tilanteeseen on tultu Suomen EU-jäsenyyden tuoman ongelman vuoksi, jotta kuluttajilla eli käytännössä meillä kaikilla olisi kotimaista edullista ja laadukasta ruokaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivin. Jotta tuo vuoden 2017 tilakohtainen yrittäjätulo konkretisoituisi vielä enemmän niin on helppo laskea. että kun tilakohtaisen maitotilan yrittäjätulon takana on vähintään kahden yrittäjän työpanos, niin kullekin näistä kahdesta on jäänyt v. 2017 yrittäjätuloa vain 913 euroa kuukaudessa. Ja se kattaa myös yritykseen uhratun oman pääoman korvauksen.

Tasan eivät käy onnen lahjat maailmassa juuri missään, kun puhutaan maatalouden kansantuoteosuudesta ja siihen satsatusta työpanososuudesta. Lähes 200 maailman tilastoidusta maasta vain 24 maassa maatalouden työpanososuus on ollut joko yhtä suuri tai pienempi kuin ko. elinkeinon bkt-osuus. Euroopan Unionin maista näitä maita oli vain kolme; Itävalta, Alankomaat ja Viro. Suurista maatalousmaista tähän ylsivät Yhdysvallat, Australia ja Argentiina.

Todettakoon, että maailman maiden haitari on todella suuri siitä mitä missäkin maassa maatalous merkitsee kansataloudessa niin työllistäjänä kuin kansantulon antajana. Haitari bkt osuudessa on 0,1 %:sta 95 %:iin ja työllistäjänä haarukka on 0,2 %:sta 95 %:iin.

Suomessa kuitenkin on kysymys omasta ruokaturvastamme ja sitä meillä ei ole, ellei talonpoika saa työstään selvää nettotulosta. Jos talonpoika ei tule toimeen, katoaa maastamme paljon työpaikkoja koko maatalousklusterista. Kyse on tällöin sadoista tuhansista työpaikoista elintarviketeollisuudessa, maatalouskaupassa, teollisessa tuotannossa, kuljetuksissa,, viranomaistoiminnoissa jne. Jos talonpika ei tule toimeen, katoisi paljon työpaikkoja jo normaalioloissa ja kriisin aikana olisimme nälänhädässä.